keskiviikko 3. tammikuuta 2018

Katsaus vuoteen 2017

Vuosi vaihtui ja on aika kerrata vuoden 2017 tapahtumia. Jossain vaiheessa vuotta pohdin, ettemme kerinneet saavuttaa viime vuonna juurikaan mitään. Mutta kun kokonaisuutena aloin pohtia asiaa, niin taisimme saada paljonkin aikaiseksi. Vaikka huonojakin terveystuloksia tuli esille, niin ainakin voin rehellisesti tuoda asian esille ja vaikuttaa asiaan. Jos en olisi tutkituttanut koiriani varpaista kantapäähän, en voisi rehellisesti sanoa sen olevan varmasti terve! Kasvattaminen antaa ja ottaa, se on selvää!

Tiedän myös sen, että jos Milalla ei olisi yritetty saada pentuetta kesken kisavuoden, olisi se taatusti saavuttanut vuoden aikana vaikka mitä. Sama kaava toistuu kuitenkin tänäkin vuonna. Haluan kuitenkin vielä yrittää.


Nemon (FI LT MVA TK1 TK2 RTK2 Mahti Vahdin Yumiko 8/2007) vuosi 2017

Nemolla oli tavoitteena saada viimeinen puuttuva hyväksytty tulos rally-tokosta VOI-luokasta, mutta treenaamatta sitä ei tullut. Kolmesti yritettiin. Kahdesti tehtiin nollatulos ja kerran keskeytettiin radalla.
Tärkein tavoite Nemon kanssa oli pysyä terveenä ja siinä onnistuttiin osaksi, mutta Nemolla oli vaikea syksy. Nemon kuulo huononi syksyn aikana reippaasti. Lisäksi Nemolla oli hämärää niskakipuilua syksyllä. Niskakivuista selvittiin kuitenkin lyhkäisellä kipulääkekuurilla ja loppuvuodesta Nemo oli jo vetreä ja se liikkui nätisti ja oli iloinen mummukoira. Mummukoiralla oli edelleen 10veenä terveet silmät, mutta vasen polvi oli alkanut vanhemmiten luksoitumaan. Eli ei perinnöllisiä silmäsairauksia vielä 10-vuotiaanakaan! Polvet 0/1. Eli oikea polvi on vuosien saatossa heikentynyt. 
Näyttelyissä Nemo pyörähti kerran ollen hienosti 4 koiran veteraaniluokan ensimmäinen ja oli täten VSP-veteraani. 


Milan (CIB FI EE LT MVA TK1 TK2 BH RTK4 Mahti Vahdin Ayeme 11/2009) vuosi 2017

Milalla oli monipuolinen vuosi. Oli onnistumisia ja epäonnistumisia. Oli hyviä kisoja ja oli huonoja kisoja. Oli hyvää virettä ja oli epäonnistumista vireensäätelyn kanssa. Koira on 8v., enkä edelleenkään tiedä, miten sitä käsitellään ennen kisoja. Kaikesta huolimatta Milan kanssa oli ihanaa kisata.
Tokossa Mila kisasi VOI-luokassa 5 kertaa saaden 2 kertaa 2-tuloksen ja lopuillakin kerroilla tuloksen, vaikka 3-tuloksia olikin. Monta kertaa olimme lähellä onnistumista, mutta aina sattui työtapaturmia.
Rally-tokossa Mila kerkisi kisaamaan 10 kertaa. Kymmenessä kisassa nähtiin sitä upeinta Milaa ja sitten hyvin paineistunutta tai ylivireistä. Tuloksina saatiin kuitenkin RTK3 ja RTK4 ja jopa 1 x hyvin lähellä ollut tulos, MES94p.
Näyttelyihin Mila ei kerinnyt menemään, vaikka veteraani-ikä saavutettiinkin loppuvuodesta. Liian kiireistä elämä.
Agilityssa Mila kisasi 40 starttia. 5 kertaa onnistuttiin saamaan ihanneajan puitteissa ollut 0-rata ja monta kertaa tehtiin puhdas rata, mutta aika ei riittänyt. Agilityn osalta tämä vuosi oli selkeästi huonoin! Keväällä yhteistyö tuntui pelittävän, mutta loppuvuosi oli haparointia suossa. Valiotulosta emme vielä onnistuttu saamaan. Piirinmestaruuksissa Mila sijoittui 3.nneksi kahdella epämääräisellä tuloksella.
Milan A-pentue tutkittiin kokonaisuudessaan kaikilta osin. Upeaa, että koko pentue saatiin tutkittua.
Tavoitteena oli Milalla saada B-pentue Gizmon kanssa. Milalla ja Gizmolla oli onnistuneet treffit ja ultrassa näkyi pentuja, mutta pentuja ei valitettavasti saatu.
Vielä 8-vuotiaana Milalla oli terveet silmät, mutta oikea polvi oli alkanut luksoitua 1:n verran.


Kayan (HeJW-16 JV-16 RTK2 Snowpepper's Amazing Story 1/2016) vuosi 2017

Kayan kanssa olen joutunut harjoittelemaan, millaista elämä on oikeasti vilkkaan, vauhdikkaan, railakkaan, taistelutahtoisen, häiriöherkän japaninpystykorvan kanssa.
Kaya aloitti vuoden kisaamalla rallyssa 11-kuisena. Se oli vielä pentu ja keskenkasvuinen mieleltään. Kayasta kuitenkin paistoi se, ettei se ollut moksiskaan palkkaamattomasta tekemisestä, vaan se selkeästi palkkautui sosiaalisella palkalla. Rallyssa Kaya kerkesi kisaamaan 8 kertaa. Kayan kanssa saatiin koulutustunnukset RTK1 ja RTK2 ja Kaya korkkasi tänään vielä VOI-luokankin. Teknisesti Kaya oli jo oikein valmis VOI-luokkaan, mutta keskittyi häiriöihin ja tätä kautta keräsi virheitä, joten jäi ilman tulosta.
Tokokokeissa Kaya kisasi 4 kertaa, joista Kayalle joka kerta tulos. 2 x 3-tuloksia, 1 x 2-tulos ja viimeistä kisoista ALO1-tulos ja kilpailuoikeus AVOimeen luokkaan. Tokossakin häiriöherkkyys edelleen oli suurin ongelma.
Näyttelyissä Kaya kävi pyörähtämässä 10 kertaa. Kaya keräsi vuoden aikana 6 tulosta PN-kehästä, saaden 3 SERTiä, 3 vara-SERTiä ja 2 vara-CACIBia, joista toinen vahvistuu CACIBiksi. Ja lisäksi Kaya sijoittui erikoisnäyttelyissä isosta PN-kehästä 4:ksi.
Agilityssa ei päästy kisaamaan. Kaya mitattiin mediksi äänin 2-1. Epävirallisissa kilpailuissa Kaya kävi kisaamassa useamman kerran ja voitti lähes joka kerta. Loppuvuodesta Kayasta tuli lisäksi JATin möllimestari 2017. Puomi ja kepit ovat esteistä pahiten kesken, muutoin Kaya alkaisi olemaan valmis kisaamaan. Hyppytekniikka on kehittynyt vuoden aikana ja 30-senttiset hypyt sujuivat jo hienosti.
Kaya kävi MH-luonnekuvauksessa. Kayalla oli hauskaa ja luonnekuvaus oli Kayan näköinen. Ei pientä koiraa jaksanut jäädä harmittamaan menneet, vaan iloisesti lähti hömpöttäen seuraavaan aiheeseen.
Lisäksi Kaya kävi terveystarkeissa vuoden aikana. Kaya oli priima tyttö myös terveydeltään. Sydän terve, silmät terveet, lonkat B/A, kyynärät 0/0, polvet 0/0 ja selkä VA0 LTV0.

Aarnen (HeJW-16 Snowpepper's Actual Treasure) vuosi 2017

Aarnesta on kasvanut hieno nuorimies. Aarne ja Sanna ovat treenanneet ahkerasti agilitya. Molemmat ovat kehittyneet hirveästi vuoden aikana. Sanna ja Aarne kävivät jopa korkkaamassa möllikisat upealla radalla. Vauhtia Aarnella on jo upeasti.
Rally-tokossa Aarne pääsi pyörähtämään täysin extemporena mun kanssa kolmen treenin jälkeen. Kaverille kehuinkin, että ihana, kun on tuollainen uros, mikä ei pohdi asioita joka suunnalta, vaan yksinkertaisesti tekee, miten pyydetään. Ja Aarnehan teki. ALO92p. ja ALO98p. ja 3.sija. Aarne pääsi myös osallistumaan mun kanssa japsien koulutuspäivälle ja oon vaan enemmän vakuuttunut, että nyt on täytynyt onnistua kasvatustyö, koska molemmat (sekä Kaya ja Aarne) ovat hyvin samankaltaisia agissa ja rallyssa. Ihanan innostuneita. 
Näyttelyissä Aarne kerkesi käymään kolmesti. Yhdellä kerralla näistä Aarne oli PU4 ja sai vara-SERTin.
Aarnen päätä myös testattiin MH-luonnekuvauksessa. Tuomarit totesivat Aarnella olevan upea hermorakenne. Vaikka Aarnella on Milan herkkyyttä ja Aarnea jännittikin, niin nuoresta iästä huolimatta se palautui ja selvitti kuvauksen loppuun asti.
Aarnekin tutkittiin kaikin puolin vaihtelevin tuloksin ja jopa harmillisin. Polvet 1/1 (polvet tutki Ventelä erittäin tarkkaan kyljellä ja todennäköisesti moni olisi saanut polvista 0/0, koska pystyssä ei luksoinut), lonkat B/A, kyynärät 0/0, selkä VA0 LTV0. Silmät tutkittiin loppuvuodesta ja niissä todettiin epäilyttävä katarakta.
Aarnella oli jo morsian sovittuna loppuvuodelle, mutta vihelsin pilliin ja päädyin jättämään jalostuksesta toistaiseksi pois.

Vuosi 2017 siis antoi ja se otti. Saatiin tuntea ilon ja surun kyyneliä. Koin onnistumista ja epäonnistumista ja turhautumista. 

Vuoden 2018 osalta toivon, että saisin kokea kasvattajan riemua pentujen muodossa. Toivon, että saisimme koulutustunnuksia, onnistumisia ja epäonnistumisia, oppimista paremmaksi ohjaajaksi, hienoja kisaelämyksiä, kisaamista eri lajeissa ja tärkeimpänä; saisin pitää koirani terveenä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti